Tutustuin kesällä 2014 DAAD:n kielikurssilla Saksassa mahtaviin ihmisiin ympäri maailmaa, joista osasta tulikin luultavasti elinikäisiä ystäviä. On mahtava tunne, kun lähes jokaisessa Euroopan maassa asuu nyt joku, joka toivottaa sinut milloin tahansa tervetulleeksi käymään. Syksyllä aloimme slovakialaisen ystäväni kanssa pohtimaan, että haluaisimme taas tavata ja samalla päästä reissuun. Yhteinen ystävämme kurssilta ehdotti, että tulisimme hänen vieraakseen Zürichiin Sveitsiin. Syksyllä buukkasimme tahoillamme lennot ja sitten alkoikin pitkä ja piinallinen odotus. Tammikuun puoliväli koitti ja päästiin vihdoin reissuun. Lensin Finnairilla suoraan Zürichiin, lentoliput olivat melko kalliit mutta Sveitsiin ei hirveän edullisesti lentäen pääsekään.


Ihastuin Zürichiin kaupunkina aika lailla heti. Makuuni söpö ja sopivan pieni suurkaupunki (383,708 as.), jossa oli paljon nähtävää ja koettavaa pitkän viikonlopun mittaiselle kaupunkilomalle. Etäisyydet kaupungissa ovat melko pienet, joten välimatkat taittuvat kätevästi kävellen tai julkisilla, jotka toimivat uskomattoman hyvin. Zürich on kyllä maineensa veroinen: korkea elintaso näkyy hyväkuntoisissa ja kauniissa rakennuksissa, yleisessä siisteydessä, hyvin toimivassa infrastruktuurissa ja korkeassa hintatasossa. Sveitsiläiset ystäväni kuitenkin huomauttivat, että Zürich on hyvin erilainen kaupunki muihin Sveitsin kaupunkeihin verrattu ja heidän mielestään esimerkiksi Geneve on taas aivan toisenlainen. Zürichissä kaikki on myös vielä kalliimpaa kuin muualla Sveitsissä.
Kohokohtia Zürichissä olivat ehdottomasti Zürichseen ympäristössä käyskentely, kaunis vanha kaupunki jossa sijaitsee kaupungille tunnusomainen kaksitorninen kirkko Großmünster sekä suuren ostoskadun Bahnhofstrassen näyteikkunoiden ihastelu (ja hintojen kauhistelu). Sveitsissä, kuten aina ulkomailla ollessani, nautin kaikista eniten ihmisten ja elämänmenon tarkkailusta ja paikallisiin erikoisuuksiin tutustumisesta. Suurena ruoan ystävänä tuli tietysti myös maisteltua erilaisia sveitsiläisiä ruokia kuten juustofondueta, racletteja, röstiä ja tietysti erilaisia suklaita.

Kuvittelin myös, että ei se sveitsinsaksa varmaan niin vaikeaa ole ymmärtää. Heh joo eipä, tunsin itseni kyllä ajoittain niin hölmöksi kun piti pyytää myyjää kolmatta kertaa toistamaan mitä hän sanoi kun en ymmärtänyt mitään. Sveitsiläiset osaavat kaikki kyllä puhua standardisaksaa, mutta eivät sitä kovin mielellään puhu ellei ole pakko. Ihmiset kuitenkin olivat kaikkialla hyvin ystävällisiä ja avuliaita.

Vietimme yhteensä kolme kokonaista päivää Zürichissä ja yhtenä päivän ostimme 24h junalipun, joka oikeutti matkustamaan yhden päivän ajan kaikilla julkisilla kulkuneuvoilla Sveitsissä. Aluksi olimme ajatelleet, että teemme päiväretken Geneveen, mutta se olisi tarkoittanut lähes kolmen tunnin junamatkaa yhteen suuntaan. WG:n asukkaat ehdottivatkin että kiertäisimme sen sijaan kauniita kaupunkeja Sveitsin saksankielisellä alueella ja uudeksi reitiksemme muotoutui Zürich-Luzern-Interlaken-Bern-Zürich.


Loma hurahti ohitse todella nopeasti, kuten ajalla on tapana kun on hauskaa. Paljon tehtiin ja nähtiin, mutta paljon jäi myös vielä näkemättä. Tämähän siis vain tarkoittaa sitä, että joskus on vielä päästävä takaisin!
Kirjoittanut Maija Toivonen